Barokkisuklaa

DESPINA (frullando il cioccolatte):

Il cioccolatte è fatto, ed a me tocca
Restar ad odorarlo a secca bocca?
Non è forse la mia come la vostra,
O garbate signore,
Che a voi dèssi l'essenza, e a me l'odore?
Per Bacco, vo' assaggiarlo: cospettaccio!
Com' è buono!
(Si forbe la bocca)
Vien gente.

- Lorenzo da Ponte

Vanhempien elostelijoiden pöydästä kuuluu taas kiihkeätä kahinaa.
Se alkaa suhahduksella ja pyörähtää kieleltä kitalaelle, vain päättyäkseen ekstaattiseen kuiskaukseen.

"Suklaa..."

Löysin parhaan käytön pikku maidonvaahdottimelleni. Vihdoin kuuma suklaani on aivan kuin kotona Pariisissa - paksua ja makeankitkerää. Oikeata kaakaota, ei sellaista maitojuomaa joka meillä on nimetty kunniakkaamman serkkunsa mukaan.
On tässäkin taas varsinainen madonreikä. Sarjakuvat alkavat meilläkin löytää tiensä aikuisten lukuvalikoimaan; alkaisikohan kaakaokin hiljaksiin lakata olemasta lastenjuoma? Kahvipavut tuodaan kahdeksasta maasta ja teetä on kuutta eri väriä, mutta kaakao tulee paikassa kuin paikassa Fazerin kerta-annospussista. Puuh, sanoo addikti ja nyrpistää nenäänsä. Juodaan teetä.
Jään kotiin valmistamaan herkkua itselleni, kunnes kahvilat heräävät horroksestaan. Feu!

Raskaat syyspohdinnat ja kuolleet kielet vaativat hyvää ruokaa vastapainokseen. Pitkään haudutettua, hyvin maustettua, liottamista vaativaa... Gastronomia viittoo mukaansa syvyyksiin, joista ei käy nouseminen. Alan pian obsessoitua Brillat-Savariniin ja löysin vihdoin Dumas'n keittiösanakirjankin!

Samaan aikaan viidakossa - ajattelin aloittaa barokkiviulun jälleen. Lopetin vasta kaksi vuotta sitten, joten soittoharrastus olisi vielä pelastettavissa - ja mitä tyttö voi tehdä, jos parhaista yrityksistä huolimatta uusi musiikki ei aukea? Soittaa vanhaa? Kokeilen...

Uraa!

Lipeämisen tuntu kaikkosi. Sipulikeitto, Tarte Tatin, kikattavat nymfit ja urhea sammakonpyytäjäni, olkaa kiitetyt!

Göran Schildt on seurannut argonauttien reittiä 60-luvun Aigeianmerellä.

Katsotaanpa.

Jolly Rogerin heila

Kiire, mutta kerrankin ei hätää. Välillä vain -
Kaikki valuu päältäni kuin olisin öljytty, hedelmät väistävät kosketustani - tai kenties muuttuvat kullaksi? Lihani ei värise eikä henkeni kulje vetten yllä. En muista nimiä enkä päivän tapahtumia kuin eteenpäin.

Vasta kun istun alas ja päätän olla valehtelematta, nousee se sumu johon lamppuni ripustan. Saan aikaiseksi pieniä kauniita asioita joiden juuria en tiedosta lainkaan.

Olen varma, että kaikki johtuu kreikasta. Viisi vuotta olen vaalinut taikauskoista harhaluuloa siitä, että yksi hillittömällä vimmalla palava valo voi polttaa pois ihmisyyteni ja jättää sen paikalle neitsytjumalattaren (!), joka jousi kädessään kavahtaa saaliin ääreltä lähettääkseen koiransa raatelemaan syytöntä matkamiestä. Haistan jo uhrisavun.

Kenties olen väärässä. Kenties tuulen suunta vain on vaihtunut, enkä enää tunnista nymfejäni tuoksusta.

Unessa olin Jolly Rogerin heila. Pääkallo ja reisiluut kalisivat silmäni korkeudella ja veistelin siippani kanssa puujalkaherjoja makuukammaristamme. Ravintolailtana Roger keskittyi flirttailemaan hävyttömästi tarjoilijattaren kanssa (olihan hän jäävi tilanteissa jotka liittyivät ruumiinkulttuuriin, mutta kuitenkin!?!). Olin juuri järjestämäisilläni huvittunutta mutta pisteliästä mustasukkaisuuskohtausta, kun oma luupääni kertoi vain vaihtaneensa informaatiota toisen salaseuralaisen kanssa.

Liityin heti joukkoon urheaan kera rakkaani, johon liberalismi henkilöityi ilman henkilöä! Lähdimme siivekkäällä ilmalaivalla suorittamaan kulttuurivallankumousta. Minä olin kaunis ja julma kuten merirosvoprinsessan tuleekin, Jolly Roger oli nerokkaasti naamioitunut kuolevaiseksi ripustamalla pitkän päällystakin reisiluihin. Lähdön hetkellä eräs joukostamme kutsui minua omalla koodinimellään ja tiesin, että meidät oli petetty. Hetkessä näin tulevaisuuden: Alas syöksyvän ilmalaivan, palavan lihan hajun, vankeuden ja kuoleman...

Herätessäni kiitin jälleen alitajuntaani. Siis mitä? Artemidoros Daldislaisesta ei taida olla tässä hyötyä. Ehkä unennäköni on yhteydessä siihen, että jaksan taas satuilla tentissä tuntemattomasta aiheesta itselleni nelosen. Tai ehkä ei ole sittenkään positiivinen uutinen, että Pirate Jennystä on lukuisia versioita Youtubessa.

Teorioita otetaan vastaan.

Rakastaa Kotia!

Olen tänä viikonloppuna pitkästä aikaa tehnyt sen, mikä tytön on tehtävä pitääkseen yksiöasumisen mielekkäänä. Olen liikuttanut kaikkea, mikä liikutettavissa oli. Olen pyyhkinyt pyyhkimättömät, vaihtanut keittiökapistuksia ja melkein verhotkin.

Nyt rosmariini tuoksuu ikkunalaudalla, tenttikirja lepää lukutelineessä ja voin hyvillä mielin eläytyä vuoropäivin luostarin ja haaremin elämään. Tein listan sellaisista tuttavista, joita voisin kuvitella katselevani yhden illan boolimaljan ääressä. Listan kahdestatoista nimestä kolme oli serkkuja. Olisi ehkä ollut muitakin, mutta en muistanut nimiä...
Päättelin olevani erakko. Päätin olla edes tyylikäs erakko ja ostin lukutelineen.

Kaksi aihetta on noussut pintaan. Ylpeys. Moraali. En tiedä, onko minulla koskaan ollut vähempää sanottavaa kumpaankaan. Ylpeys on säästänyt minut paljolta. Monelta mieheltä, monelta tuttavalta, monilta juhlilta. Ylpeän valinnat ovat tarkat, ylpeys tekee sen voittavasta tärkeän. Jos se vastaavasti aiheuttaa työtä, se on kohtuullinen vaihtokauppa. Mitä vain paitsi niitä joiden nimiä en muista.

Mitä tulee moraaliin - olen voinut opettaa sen todellisen merkityksen ja samalla oppia sen väistämisen syyt. En huomannut jäätyneeni näin - onko niskani vain jumissa, vai lopetinko todella muista kuin itsestäni huolehtimisen sarvikuonotaisteluiden pelossa?

Tahdon nyt - vähän aikaa, pyydän - vain olla tyytyväinen. Olla olematta se, joka jää paikalle tappelemaan periaatteesta, kun muut ovat jo nukkumassa. Sanat ovat niin pieniä, niiden merkitys kenen tahansa muokattavissa ja uudelleenmuokattavissa - miksi niiden pitäisi antaa häiritä itseään? Olen nähnyt mitä tapahtuu itselleni ja muille kun ihmisistä tulee asioita tärkeämpiä - maailma kaatuu siihen että tekstiviestin ei ollut puhelinsoitto, pusu ei ollut kielisuudelma ja aika ja paikka oli kertakaikkisen väärä.

Muutos on mahdollista mutta epätodennäköistä - ja tasapainoni vaatii sitä. Moraali on henkilökohtainen, voin väistää ja myötäillä - toisin sanoen tehdä kaiken tehtävissä olevan - välttääkseni konfliktia jonka tiedän rasittavan minua kohtuuttomasti. Yhdellä ehdolla. Että suuntaan mielenkiintoni johonkin hedelmällisempään aiheeseen - enkä siinä tee kompromisseja mukavuuteni vuoksi. Aion pysyä puuhakkaana ja onnellisena vielä ainakin vähän aikaa. Pidän siitä, ettei aina tarvitse olla naarmuilla puolet ja taivaassa puolet ajasta.


Hence - - - Forger love, I'd rather fall in chocolate!
' least for now.