Barokkisuklaa

DESPINA (frullando il cioccolatte):

Il cioccolatte è fatto, ed a me tocca
Restar ad odorarlo a secca bocca?
Non è forse la mia come la vostra,
O garbate signore,
Che a voi dèssi l'essenza, e a me l'odore?
Per Bacco, vo' assaggiarlo: cospettaccio!
Com' è buono!
(Si forbe la bocca)
Vien gente.

- Lorenzo da Ponte

Vanhempien elostelijoiden pöydästä kuuluu taas kiihkeätä kahinaa.
Se alkaa suhahduksella ja pyörähtää kieleltä kitalaelle, vain päättyäkseen ekstaattiseen kuiskaukseen.

"Suklaa..."

Löysin parhaan käytön pikku maidonvaahdottimelleni. Vihdoin kuuma suklaani on aivan kuin kotona Pariisissa - paksua ja makeankitkerää. Oikeata kaakaota, ei sellaista maitojuomaa joka meillä on nimetty kunniakkaamman serkkunsa mukaan.
On tässäkin taas varsinainen madonreikä. Sarjakuvat alkavat meilläkin löytää tiensä aikuisten lukuvalikoimaan; alkaisikohan kaakaokin hiljaksiin lakata olemasta lastenjuoma? Kahvipavut tuodaan kahdeksasta maasta ja teetä on kuutta eri väriä, mutta kaakao tulee paikassa kuin paikassa Fazerin kerta-annospussista. Puuh, sanoo addikti ja nyrpistää nenäänsä. Juodaan teetä.
Jään kotiin valmistamaan herkkua itselleni, kunnes kahvilat heräävät horroksestaan. Feu!

Raskaat syyspohdinnat ja kuolleet kielet vaativat hyvää ruokaa vastapainokseen. Pitkään haudutettua, hyvin maustettua, liottamista vaativaa... Gastronomia viittoo mukaansa syvyyksiin, joista ei käy nouseminen. Alan pian obsessoitua Brillat-Savariniin ja löysin vihdoin Dumas'n keittiösanakirjankin!

Samaan aikaan viidakossa - ajattelin aloittaa barokkiviulun jälleen. Lopetin vasta kaksi vuotta sitten, joten soittoharrastus olisi vielä pelastettavissa - ja mitä tyttö voi tehdä, jos parhaista yrityksistä huolimatta uusi musiikki ei aukea? Soittaa vanhaa? Kokeilen...