Rakastaa Kotia!

Olen tänä viikonloppuna pitkästä aikaa tehnyt sen, mikä tytön on tehtävä pitääkseen yksiöasumisen mielekkäänä. Olen liikuttanut kaikkea, mikä liikutettavissa oli. Olen pyyhkinyt pyyhkimättömät, vaihtanut keittiökapistuksia ja melkein verhotkin.

Nyt rosmariini tuoksuu ikkunalaudalla, tenttikirja lepää lukutelineessä ja voin hyvillä mielin eläytyä vuoropäivin luostarin ja haaremin elämään. Tein listan sellaisista tuttavista, joita voisin kuvitella katselevani yhden illan boolimaljan ääressä. Listan kahdestatoista nimestä kolme oli serkkuja. Olisi ehkä ollut muitakin, mutta en muistanut nimiä...
Päättelin olevani erakko. Päätin olla edes tyylikäs erakko ja ostin lukutelineen.

Kaksi aihetta on noussut pintaan. Ylpeys. Moraali. En tiedä, onko minulla koskaan ollut vähempää sanottavaa kumpaankaan. Ylpeys on säästänyt minut paljolta. Monelta mieheltä, monelta tuttavalta, monilta juhlilta. Ylpeän valinnat ovat tarkat, ylpeys tekee sen voittavasta tärkeän. Jos se vastaavasti aiheuttaa työtä, se on kohtuullinen vaihtokauppa. Mitä vain paitsi niitä joiden nimiä en muista.

Mitä tulee moraaliin - olen voinut opettaa sen todellisen merkityksen ja samalla oppia sen väistämisen syyt. En huomannut jäätyneeni näin - onko niskani vain jumissa, vai lopetinko todella muista kuin itsestäni huolehtimisen sarvikuonotaisteluiden pelossa?

Tahdon nyt - vähän aikaa, pyydän - vain olla tyytyväinen. Olla olematta se, joka jää paikalle tappelemaan periaatteesta, kun muut ovat jo nukkumassa. Sanat ovat niin pieniä, niiden merkitys kenen tahansa muokattavissa ja uudelleenmuokattavissa - miksi niiden pitäisi antaa häiritä itseään? Olen nähnyt mitä tapahtuu itselleni ja muille kun ihmisistä tulee asioita tärkeämpiä - maailma kaatuu siihen että tekstiviestin ei ollut puhelinsoitto, pusu ei ollut kielisuudelma ja aika ja paikka oli kertakaikkisen väärä.

Muutos on mahdollista mutta epätodennäköistä - ja tasapainoni vaatii sitä. Moraali on henkilökohtainen, voin väistää ja myötäillä - toisin sanoen tehdä kaiken tehtävissä olevan - välttääkseni konfliktia jonka tiedän rasittavan minua kohtuuttomasti. Yhdellä ehdolla. Että suuntaan mielenkiintoni johonkin hedelmällisempään aiheeseen - enkä siinä tee kompromisseja mukavuuteni vuoksi. Aion pysyä puuhakkaana ja onnellisena vielä ainakin vähän aikaa. Pidän siitä, ettei aina tarvitse olla naarmuilla puolet ja taivaassa puolet ajasta.


Hence - - - Forger love, I'd rather fall in chocolate!
' least for now.