Jälleen viikko takana, ja mikä on tulos? Olen ajellut päämäärättömästi ympyrää, laulanut painovoimasta, isäkomplekseista, keijuista, petoksista, vieraantuneisuudesta, takaovista, vähäpukeisuudesta ja näteistä pojista, tehnyt valoharjoituksia kynttilöillä ja kurpitsalyhdyllä, vastaanottanut puheluita, ostanut huikean määrän kankaita, ihaillut harmaata valoa, kirjoittanut sadun, ollut työhaastattelussa, saanut hakemani paikan, käynyt muotikoulutusta, musiikkikoulutusta, kuvakoulutusta, kirjallisuuskoulutusta, elämänkoulutusta ja kielikoulutusta, tehnyt kutsun muotinäytökseen, infonnut, istunut iltaa digivelhon, vaatesuunnittelijan, laiminlyötyjen kavereiden ja irtosuhteen kanssa, kuunnellut, kuunnellut, kuunnellut, tarkkaillut, neuvonut, oppinut ja ottanut opikseni… Olen kuin alusta jolle lastataan päivän tapahtumia, pikku kiistoja, elämyksiä, kysymyksiä, ideoita, maailmantuskaa. Vati jolla lepää Johannes Kastajan pää. Tyynen rauhallisena. Äpärä.
Kun Touhotus korvaa Sisällön ja Asia (niin, tai sen puute) Sanottavan… täytyy mennä teatteriin. Ja elokuviin. Katsoa Don Carlosta dvd:ltä. Kääntää Ovidiusta huonosti. Kirjoittaa laulu. Kirjamessujen aikaan olen enimmäkseen antikvariaatissa hengittämässä kotia, sallimus olkoon yistetty.
Tiedättekö, mitä oikeasti haluaisin tehdä? Kahmaista kouraani valkoista väriä ja levittää sitä kasvoihin, kaulalle, hiuksiin, korviin, rintoihin. Tuhrata silmät rasvapohjaisella mustalla, levittää punaa huuliini ja kovertaa kirkuvat tulipallot poskiini. Upottaa pääni muodottomaan kangashattuun ja piilottaa vartaloni valtaisiin laskoksiin. Myllynkivikaulus ahdistaisi ja hankaloittaisi pään polviin painamista. Sellaista en siis halua. Aina kun joku tulisi lähelle, katsoisin päin, nauraisin ja sanoisin "buu!".
Kun kuoriutuisin ulos vermeistäni, voisin taas olla se nainen joka kirjoittaa numeronsa huulipunalla kylpyhuoneen peiliin tai vaikka itkee sateisella pihalla.
Tuntuisi taas elämä. Nyt ei ehdi tunnustella, ja se näivettää. Ajattelen mielelläni itseäni luovana ihmisenä, enkä sellaisena kestä aikataulujen jatkuvaa kertaamista. Aivan kuin olisi... Typerystynyt.
Onneksi uusi viikko on aina vanhaa parempi. Kirjallisuustiedettä, latinaa, alternatiivikoulutusta, ompelua, kirjakauppaa, koe-esiintymistä ja Les Kunz Savoyssa! Sainhan sentään viime viikollakin kolme käyttökelpoista visiota. Kohti kulttuurivallankumousta!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment