...lähestyy. Kynttilänvalo hellii salamoiden kuluttamia verkkokalvoja. Sateen pehmentämä siniharmaa valo on armeliaan utuinen. Ihanaa."Tulkoon, tehköön kuka tekee ja kelle."
Tieto- ja taidetulvan keskellä on syvempi ymmärrys ja myötäeläminen harvinaista. Onko parempi tuntea yksi kirja hyvin kuin kaksikymmentä huonosti? Uskoisin niin omalta kohdaltani. Kukin päättäköön itse.
Käärmeen hetkessä ihastuin pitkästä aikaa teokseen, josta vielä kolmannella kuuntelukerralla löytyi hiuksianostattavia ulottuvuuksia ja raakoja tunnetiloja. Lisää tällaista, ajattelin. Sitten tuli kiire ja huuhtoi mennessään. Eikä yksinkertainen tajua, että tämä on käyty läpi ennenkin. Että jos jatkuvasti pitäisi kohta olla jossakin muualla, ei koskaan ole missään.
Pitääpä muistaa tehdä aikaa sille yksin tai yhdessä pohdiskelulle, jossa elämys muuttuu elämäksi, ohikiitävä ajatus osaksi minuutta.
En kuitenkaan halua kantaa huolta. Fatalisti en ole, mutta uskon asioihin, jotka tapahtuvat luonnostaan. Ne eivät ole välttämättömiä, mutta ne ovat yleensä hyviä.
No comments:
Post a Comment