Kotimatkat

Donatello työskenteli jonkin aikaa Veronassa kiivaimpana luomiskautenaan mutta palasi pian Firenzeen valitellen, ettei missään kehity taiteilijana kuin kotona suorasukaisen kritiikin keskellä.
En voinut olla muistelematta anekdoottia kun minua taannoin kutsuttiin asialliseen sävyyn nymfomaaniprostituoiduksi. Otin toki huomautuksen kohteliaisuutena, sillä kun viitattiin juuri alkaneisiin kirjallisuus- ja elokuvaopintoihini. Mutta otin myös terän vastaan. Syksyn aikana luen latinaa ja keväällä opettelen manuaalisen valokuvauksen alusta alkaen. Suorittaminen ei riitä, on myös opittava uutta. Erityismaininta myös p-o-j:lle raikkaasta piruilusta! Jos olisimme profeettoja omalla maallamme, ei koskaan kannattaisi lähteä toisaalle paapottavaksi ja jumaloitavaksi.

Tämän sanottuani karkaan heti Pariisiin töihin.
Toimenkuvana edustaminen, valokuvaaminen, tulkkaaminen, hyvin pukeutuminen, sisäänostot, muotikoulutus, järjestelyt, seuraneiteily - samaa vanhaa.
Vapaa-aikaa on rajoitetusti ja se on pian buukattu täyteen. Salomèn ensi-ilta, seksikkään tenorin konsertti (kyllä, menen katsomaan Roberto Alagnaa vain antaakseni kenties maailman kauneimmin lausutun ranskankielen hivellä hermopäitä, joita en tiennyt omaavani), Desannen ja Tony&Guyn näytökset pakollisen syndikaatin ja messujen lisäksi, korutukut ja Lafayette...
Aion kuitenkin ehtiä kantakahvilaan tervehtimään kantapeikkoja (vieläköhän vakipuheenaiheina ovat "pariisi ei enää ole kuin ennen" ja "on loukkaus miestä kohtaan, jos nainen juo jääteensä pillillä"?). Ja illastaa vanhan tuttavan kanssa, jos vain...
...kolme vuotta on pitkä aika. Iäisyys. Ja rehellisyyden nimissä on sanottava, etten tänä päivänäkään vastaisi siihen kirjeeseen.
Tuliaisiksi odotettavissa mausteita. Kuin ennenkin.

Loppukesän teemoja ovat olleet pimeys ja valo, sumuisa ja kirkas, pienten ärsykkeiden aiheuttamat odottamattomat liikkeet ja inessiivin merkitys. Koetan ehtiä kirjoittaa puhtaaksi muutaman aihetta sivuavan kirjoitelman kun toden teolla siirryn takaisin studiorutiiniin - ehkä ensi viikolla? Ehkä ihan viikon ajaksi?

"Voi, kuinka pieninä palasina onkaan mun leipäni maailmalla!"