Terra Firma

Taas on ehtinyt tapahtua kaikenlaista... hämmentävää. Siinä määrin hämmentävää, että oli istuuduttava kahvilanpöytään ja pohdittava tosissaan, mitä sitä ihmisenä ihan oikeasti haluaa. Siemaisin espressoani ja huokaisin. Mitä haluan? Kynä alkoi liikkua melkein itsestään. "Haluaisin lisää aikaa lukea, kirjoittaa, ommella, sivistää itseäni, matkustella..."
Tiedättehän, kuinka opinto-ohjaajalle perustellaan opintojen pitkittäminen?
Viisi minuuttia istuin ja ihan tosissani satuilin moista soopaa itselleni, kirjallisesti!!! Olikin korkea aika aloittaa itsetutkiskelu. Luonnospaperi lensi kaaressa syrjään. Olin vähän vihainen itselleni, valehtelusta. Ensimmäinen mielleyhtymä voi siis sittenkin olla vaarallinen. Enpä ole moista ennen kokenut.

Aloitin alusta ilman hypokritiaa. En tahdo aikaa. En tarvitse rahaa. Kyse ei koskaan ole kummastakaan. Jos on kiinnostusta, ajan löytää ja rahaa tarvitaan hengenpitimiksi. Siispä minulla on tarpeeksi kumpaistakin, kyse on priorisoinnista.

Uudelleen. Mitä haluan? Väärin. Haluan kaiken, aina. Mitä TAHDON?

Tahdon inspiroida ja inspiroitua, tahdon oppia vaikeita asioita ja nauttia siitä. Tahdon esiintymistä ja mielenkiintoisia projekteja. Tahdon luoda ja saada yleisöä. Muistan erään viisaan miehen julistaneen: "Tahdon vain tehdä jotakin mihin olen tyytyväinen ihmisten kanssa jotka luottavat minuun." Jotakin mihin olen itse tyytyväinen, jakaa se muiden kanssa... Niinhän se menikin!

Olen aina sanonut, että minulla on Missio. Sanalla on jälleen tuore kaiku korvissani.

Tämä on muutenkin ollut varsinainen teemaviikko. Olen löytänyt uudelleen paitsi motivaation, myös ymmärrystä ja lämpöä rakkaiden välille, vanhoja ystäviä, ikiaikaisia mielenkiinnonkohteita ja lähes unohdettua perhehistoriaa. Myöskin - - -
Muistin taas etten koskaan tee pahaa lähimmilleni. En osaisi.
Lisää sekavuutta luvassa toiste, nyt takaisin sorvailemaan...