Monday, July 24, 2006

Onnenaihiot


Halusin jakaa jotakin epookkitutkimuksen kautta löytämääni - ehkä siksi, että haluan sen vaivaavan muitakin tai kenties koska kaipaan kuvallista kommunikaatiota sanallisen rinnalle. Kiehtoo ja häiritsee, ja hyvä niin.

Delicaton yläkerrassa on valaistu ikkuna. Pojat jamittelevat siellä nostalgista, melkein lapsekasta musiikkia öisin kun lähitienoon baarit on jo suljettu. Istun aina herkkupuodin portaille polttamaan tupakan tai pari, joskus teen iltakävelyn vain tarkastaakseni sen yhden avoimen ikkunan. Jonakin päivänä seisahdan sen alle ja soitan aihion viulullani. Ja toisen. Ja kolmannen. Ehkä joku vastaa.
Mutten halua nähdä yhtään soittajaa.

Tyttöni vastasi Israelista. Enää ei tarvitse tavan takaa tarkastaa, joko ruumis on löydetty (kanaemon vikaa?) - helpotus.

2 comments:

Stupida said...

Hui! Kuka tuo varjoissa lymyävä herra on ?!

Lady Lupinesque said...

Kuva oli raakamateriaalissa otsikoitu "moder med barn vörå 1925", mutta sekin vaikuttaa jonkun kiireiseltä arvaukselta - eikö lasten pitäisi silloin olla kaksosia tai kolmosia? Ei kukaan ehdi tehdä viittä lasta niin, että kokoskaala on näin kapea...
Nainen katsoo kameraan, lapset - ja viiksekäs herra - tuijottavat jotakin kiintoisampaa kuvaajasta vasemmalle.

Keitä nämä ihmiset oikein ovat?
Miksi kuva on otettu?
Mitä he katselevat?

Your guess is as good as mine.
Jos ryhdyn mikrohistorioitsijaksi, syy on sitten tämän kuvan.