Kokotti

Kaikki on taas paremmin kuin koskaan ja mielenkiintoiset ihmiset elävät aina mielenkiintoisia aikoja ja juhlan hurmaa ja. Kuitenkin suru yllätti eilen, kirpeänä ja kiperänä: Ne asiat, joiden piti kasvaa ja kirkastua, vähenevät ja samenevat ja minä katselen vierestä ja ojennan tyhjää kättä ja kerron itselleni, että parempi on jättää tekemättä kuin tehdä väärin eikä tämä oikeastaan eds kuulu minulle kai. Taikasanat ja riitit todistavat, että ne ovat tuntuneet joltakin - mutta menettääkö niitä toistaessaan pikkuhiljaa muistonsakin? Muuttuuhan valokuvattu hetkikin lopulta vain valokuvaksi. Ja sitä luuli hupsu kokotti, että kipu oli pahinta! Haha. Tai kai se olikin, en oikein muista - -

Se on vain kevät, vain kevät, ja varmasti menee pian ohitse ja varmasti opin lopettamaan tappamatta joskus! Välillä on vain vaikeata erottaa, pelkääkö antaneensa kaiken vai puolet. Tiedätte varmasti. Tulossa hiuksia.