Kimono

Joskus on aloitettava. Lady Lupinesquen näyttelyyn eivät kuulu englanninkieliset Talmudit eivätkä väärinsidotut kimonot, mutta yhden burkhakuvan aion ilokseni tehdä!

Aloitin vanhan päiväkirjan: Jos on vaikeata muistaa toissapäivää, on hyvä kantaa muassaan kahta vuotta. Joskus harmittaa, ettei osaa olla kaikille läsnä sellaisella tavalla, jonka nämä osaisivat ottaa vastaan - harmittaa, kunnes muistan, että yhden ihmisen suurin käsikirjoitus voi monilta osin olla työn ja pitkäjänteisten suunnitelmien tulosta, mutta muut päähenkilöt valitaan kuitenkin joka päivä uudelleen kunnes valinta on osunut yksiin niin monena päivänä, että suunnitelmien teko on aiheellista. Silloin on turha enää näytellä omaa itseään, mikä tietysti on kaltaiselleni narsistille kaikkein pelottavinta.

Konkreettisin askelin. Yritän vain sitoa kimononi oikein ja lukea kirjani alkukielellä.