Soin itselleni kaksi viikkoa uneliasta idylliä, jonka itsestäänselvät rakennusosat olivat sarjakuvat, elokuvat, suklaa ja suudelmat.
Luonnollisesti aloin pian pelätä, että auvoinen tila jatkuisi ikuisuuksiin. Että maailmani olisi vähentynyt sarjakuviin, elokuviin, suklaaseen ja suudelmiin, enkä tulisi koskaan tuntemaan muuta.
Hupsu sammakko! Maailma ei aina lopu huomenna.
Nyt aloitin uuden kampanjan, ikään kuin vastapainoksi.
Ajattelin nähkääs Pelastaa Jumalan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment