L'chaim for a lipstick!

Aamulla väännetään hyvissä ajoin valmiiksi täytetty kahvipannu päälle siitä herätyskellon vierestä. Uudelleen ylös vääntäydytään vasta kun kahvi poreilee pitkin hellaa ja tulipalovaara on ilmeinen.
Rossini soimaan, hampaiden pesu, hiusten harjaus, poretabletti…
Katse peiliin, virnistys.
”Showtime!”
And all that jazz.

Ei siltä, että elämäni olisi erityisen stressaavaa. Mutta energialataus on huima! Ja stressin puute vasta stressaakin – jos joku vaikka haluaisi keksiä minulle projektin? Omani ovat kauhean-- vaativia.

Mutta hurmaisia.
”L'chaim for a lipstick!” julistaa kolmen vanha juutalaistyttö juhlallisena, ja tietää mistä puhuu - ainakin jos oletamme Marien tienneen mistä puhui lausahtaessaan jotakin kansasta ja kakusta. L'chaim, l'chaim. Paras ystäväni lähti päivän varoitusajalla Israeliin miehen perään enkä tiedä kumpaa vihata enemmän... Tai ehkä olen vain onnellinen puolestaan. Onhan elämä lyhyt.

Sänky, pahin vihollinen, kukistettu viekkaudella. Sitten valokuvausta. Kuvankäsittelyä. Latinaa. Palavereita. Runoja. Latinaa. Luentosuunnittelua. Artikulaatioharjoituksia. Latinaa. Novelletten muototasapainoa. Lyriikoita. Viulunsoittoa. Kuvien etsiskelyä, lähdekirjallisuutta, inspiraatiota. Illalla baariin tupakoimaan ja lukemaan – arvasitte – latinaa.. Kun apatian aalto tavoittaa, alan käyttää kokaiinia. Seven-per-cent solution. Olen lukenut että suuremmatkin mielet pitävät sitä varsin piristävänä..

Toistaiseksi moraalittomat obsessiot riittävät pitämään mielen vastaanottavaisena. Kolme uutta, edenneet asteelle seitsemän:

I - Salome kaikissa muodoissaan. Johannes Kastajan pää niin hartioilla kuin vadillakin.

II - Ovidius. Metamorfoosit. Kaikki muuttuu, muutoskin, mutta yksi pysyy – Jumalten rakkaus on iäti vaativaa, ahnetta, kyltymätöntä. Kuten taidekin. Tämä on taas niitä kirjoja, joiden alttarille uhraan kaksikymmentä muuta.

III - Latina. Päätin leikkiä tosissani renessanssi-ihmistä.

Lisää myöhemmin. Paremmassa järjestyksessä.