Kuiskaajat

Nämä päivät, juuri nämä päivät! Kyynisyyden ja idealismin, maailmantuskan ja elämänuskon, ikävystymisen ja hillittömyyden rajassa aina toiseen taipuen mutta ei koskaan kaatuen! Kuin tyylipuhdas tangotaivutus.

Kävin tavallisessa ruokakaupassa ja näin riveittäin Harlekiineja, hyllyittäin mauttomia valmisruokia, metreittäin lehtiotsikoita joissa kerrottiin mitä telkkarissa tapahtui eilen. Ajattelin, ettei tämä voi olla todellista. Ihmiset eivät voi ostaa mitä heille ei tarjota, eikä heille tarjota mitä he eivät osta. Kuka siis on syyllinen latteuteen, tuottaja vai kuluttaja?

Samana iltana katsoin ympärilleni. Näin upeita ihmisiä, toteutuvia projekteja, monisärmäisiä ajatuksia, kaistapäisiä ideoita joiden välitön toteuttaminen ruokkii sitä hulluutta josta suuret ideat syntyvät. Mietin, ketä saan kiittää tästä? Toki mielenkiintoiset ihmiset elävät aina mielenkiintoisia aikoja. Ruokkiihan äly älyä, keskustelu keskustelua, liike liikettä. Niin kuin latteus ruokkii latteutta, typeryys typeryyttä, itsestäänselvyydet toisia.

Uskallan silti väittää että juuri tämä kausi on harvinaislaatuisen mielenkiintoinen. Nyt tuntuu siltä että yleisen idiotismin rakenteet on mahdollista valjastaa myös niiden käyttöön, joilla on muitakin ambitioita kuin raha, kuuluisuus tai mukava elämä. Kulttuurivallankumouksen muoto alkaa materialisoitua - itse asiassa kaikki menee ihan suunnitelman mukaan. "When the war is over / you can read the paper."

Se on paha aika jona viisas vaikenee. Turha kuitenkaan pitää kamalaa meteliä, sillä äänekkäimmät usein lahdataan ensimmäisenä...
Yksinkertaisten kailotuksen keskellä kuiskaus voi olla hämmästyttävän kantava. Siis kuiskatkaamme.