Torilla pohdin kymmenen minuuttia taikauskoisen kiihkon vallassa jäätelöpallon syvintä olemusta. Kesän ensimmäinen jäätelöpallo määrittelee nimittäin koko kauden tunnelman. Päädyin mango-meloniin. Raikas, eksoottinen, makea, kiusoitteleva, mutta klassinen.
Saapa nähdä. Kenties valinta oli liian kevytkenkäinen? Nythän pitäisi vakavoitua, täytänhän kaksikymmentä ja kuolemanpelko hapuilee jo otetta punaisista sandaaleistani... Jäätelönmyyjä hihitteli huolilleni. Kaikenlaisia kummajaisia.
Otin puoli tuntia vapaata viikon tutkimusaiheestani ("yhteiskuntaluokan heijastuminen jakauksen paikkaan 1910-20-lukujen ruotsinkielisessä saaristossa", mikä nakitus!) ja onnistuin löytämään pianon koskettimista kuusi, jotka miellyttivät. Kirjoitin kahteen sointuuni alun kappaleesta, joka kertoo hirveänupeasta tasavertaisuudesta.
Seurasin kaupungin viimeisen lounassalaatin jälkiä Fredrikinkadun Krullaan, josta saa myös mainiota maitokahvia. Tarjoilijoista ainakin osa on ihan oikeasti itävaltalaisia. Sain myös kuulla, että perheyrityksemme on suljetaan kertakaikkisesti juhannukseksi. Työnteko on kuulemma kiellettyä seuraavat kaksi päivää. Mitä ihmettä teen seuraavat kaksi päivää?!? kauhistuin, kunnes muistin olevani Lady Lupinesque ja selvinneeni ennenkin parista hassusta vapaapäivästä! Juhlan hurmaa... ja ...sen sellaista.
Paniikkireaktiona tein juttutarjouksen kahdelle päätoimittajalle. Että on varmasti tarpeeksi tulisia rautoja kun joutilaisuuden kolmipäinen koira täytyy taltuttaa.
Kuivattelin tukkaani sisäpihalla ja lueskelin kepeästi Fowlesin "Ranskalaisen luutnantin naista".
Lisää tällaisia päiviä, kiitos!
Ditto.
No comments:
Post a Comment