Half Jill

Pohdin naiseuttani tylliunelmien keskellä. Tulevaisuudensuunnitelmissani ei koskaan ole välkkynyt “jonkun kivan pojan” löytäminen, yhteinen koti tai – luoja paratkoon – häiden teema. Ei, en ole sellainen nainen.

1700-luvulla olisin ollut vaikutusvaltainen rakastajatar ja pitänyt omaa oppineiden salonkia. 1800-luvulla olisin pukeutunut kotona työhousuihin, ansainnut rahaa omalla taiteellani ja pitänyt itse rakastajia. Viime vuosisadalla olisin tehnyt samaa, mutta laillisesti. Jokaisena aikakautena olisin aiheuttanut skandaaleja, koska olisin ollut vähän liian älyllisesti uhkaava, seksuaalisesti aktiivinen ja muuten vain liian mielikuvituksekas, vahva ja vakavasti otettava ollakseni yhteiskunnallisesti turvallinen. Voin olla muusa ja taiteilija, malli ja kuvaaja, rakastaja ja rakastettu. Voin olla äiti olematta pikkuvaimo, voin lukea kirjallisuutta olematta runotyttö, voin laittaa hyvää ruokaa olematta taloudenhoitaja. Luojan kiitos! Olen aina ollut kiusaantunut ajatuksesta, että tekemisiini voidaan liittää “sievyyden” leima siksi, että olen nuori nainen. Siksi olen luonnostani aina hakenut käytösmalleja maskuliinisista hahmoista...
Mutta mitä teen tällä uudella, uljaalla vuosituhannella?
Whatever I please.