Potkupuku ja kaikki

Paparazzikuva laittautuvasta Laurasta lauantaina. Äh... eikö joka päivä voisi näyttää tältä? Jos jossakin olisi jumalattaren paikka vapaana, ottaisin postin mieluusti. Voisin pynttäytyä ja jakaa enigmaattisia vastauksia maailmantuskaan. Tai, noh, nykyinen työnkuvani...

Minulle on aina vähän erityistä, jos kuvani löytyy jostakin. Ehkä siksi, että perheessä on rutkasti valokuvaajia - olen tottunut olemaan aiheena lähinnä niissä harmaakortti- ja valoharjoitusotoksissa, jotka aivan taatusti poistetaan kuvauksen päätteeksi. Eikä meillä ole koskaan vapaa-ajalla valokuvattu. Jos itse otan lomakuvia, niiden pääosaan päätyvät yleensä ovenkahvat, ikkunankarmit ja muut silmää miellyttävät arkkitehtoniset yksityiskohdat.

Näin itseni vauvana ensimmäistä kertaa puolisen vuotta sitten. Piirongin laatikossa makasi kaksi kulahtanutta polaroidia ihan tavallisen näköisestä lapsesta. Potkupuku ja kaikki. Olin suunnattoman pettynyt.

Kuka tietää? Ehkä arkialbumin puuttuminen ruokkii luontaista tarvettani gargantuaaniseen elämäkerrontaan. Ei tarvitse muistaa pitäneensä potkupukua ihan niin kuin kaikki muutkin vauvat.

"And if thou wilt, remember,
And if thou wilt, forget."
-Christina Rossetti