Bellissima Saara!

Hih, halusin kokeilla klassista Hollywood-otosta yhdellä valolla ja heijastimella. Tämä on suoraan kamerasta, olen siis tehnyt parhaani manuaalisin keinoin tällä kertaa... Lauran versio Vermeeristä. Tässäkin on pikkuinen valo, jota ei oikeastaan ole olemassa. Rakastan ajatusta.

Kamera on niin objektiivinen ja mielikuvitukseton kapine, että sille pitää kädestä pitäen näyttää, miten ihania ihmiset oikeasti ovat. Pöhkö vempain.

Olen aika tyytyväinen kompositioon - hatun nauha, korvanlehti ja kaula-aukko tuovat sopivan viitteellisiä kiintopisteitä ja tuovat balanssia... Sain jopa skarpattua niin, että Saaran käsi on out of focus. Varmaan paras sekoiluni tähän saakka. Kyllä tämä vielä taidoksi muuttuu.
Ja Saara on ihana! Toiset ihmiset ovat sellaisia: Istuvat kameran eteen ja luovat kontaktin saman tien katsojaan saakka. Ilman minkäänlaista vaivaa.