Cycling

Starting a new round
Just like in the past;
You'll get the last word -
But my word will last.

Talent Parade

And are we two but worthless animals -
All charm, and talk, and pride, and sleight of hand -
That scarce have learnt to sneer at humankind?
Is that the sole prodigious gift we've fann'd?

Hiaaanoa!

"...kun sä olet niin sivistynytkin."

Siinä se taas tuli. Nöyrästi, ihastuneesti. Puin takin päälleni. Väsytti.

En sittenkään halunnut kertoa kaskua 1700-luvun satiirikolta. En, vaikka se olisi kiteyttänyt täydellisesti ajatukseni käsilläolevasta asiasta. Ele olisi ainoastaan nostattanut seurani tunnetta siitä, että nyt puhutaan sivistyneitä älyllisen eliitin kanssa. Mikä arvolataus! Minä vain halusin kertoa vitsin.

"Korkeakulttuurin" glorifioimisesta on tullut kansantauti. Tai ehkä minusta on tullut vanha.
Kävi mielessäni lopettaa kielennieleksintä. Päädyn vielä lopettamaan minulle rakkaista asioista puhumisen siksi, että ne ovat yleisen konsensuksen mukaan kyltyyriä.

Ne muodollisen logiikan pakko-opinnot...

Muistakaa makasiinit!

Makasiinien tuhopoltto nosti Helsingin taivaalle kookkaimman savupatsaan jonka olen nähnyt. Katsoin raitiovaunun ikkunasta tuhkanharmaata Mannerheimintietä ja tuumailin, että maailmassa on sittenkin jäljellä draamantajuisia hulluja - Makasiineista on keskusteltu niin kauan kuin minun sukupolveni muistaa, ja väännön jo loputtua ja purkutöiden aattona joku on tuikannut kiistakapulan tuleen! Evakotkin polttavat viljan paetessaan, jottei vihollinen sitä saisi. Se on eleetön, mutta uhmakas vastalause niiltä, jotka ovat jo hävinneet.
Ja niin on yksi ihminen antanut tulelle sen, mistä oli suunniteltu somistuksia uutta musiikkitaloa ympäröivään puistoon. Koska kaupunkilaiset pitivät Makasiineista. Koska keräsimme tuhansia nimiä niitä puoltavaan adressiin. Koska Finlandia-talo on se rakennus joka on purkutuomiota vailla, ei siitä ole konserttisaliksi. Koska kaikkea ei aina tarvitse kaavoittaa umpeen ja ottaa hyötykäyttöön. Koska tarina on joskus tärkeämpi. Koska kaikesta tästä huolimatta traktorit olivat tulossa maanantaina.
Ja niin saimme savupatsaan, joka näkyi koko kantakaupungissa. Ei loukkaantuneita, ei epäiltyjä, ei mitään tehtävissä paitsi odottaa, että tuli tyyntyy. Tuhannet helsinkiläiset katsomassa, kaikille vastaantulijoille voi puhua Makasiinien palosta.
"Remember, remember the fifth of November" hymisin, ja tunsin poikkeustilan suoman lomapäivän alkaneen. Tuhopoltto, onnettomuus, oikein, väärin - yhdentekevää, jos tarina elää vuoden, parin yli.
Tuleeko Makasiineista tämän nuorison Wanhan valtaus? Kuuluuko barrikadeilta joskus iskulause "Muistakaa Makasiinit!"? Jää nähtäväksi.

Meanwhile back in the jungle...

Joku huomautti kummallisesta baarikäytöksestäni: "Ensin näen sinut kiljumassa mikkiin ilman paitaa mutta kun palaat pöytään, kaivat kirjan esiin ja jatkat teen juomista kuin mitään ei olisi tapahtunut!"
En ymmärtänyt ristiriitaa.

Princely Ball

Her fierce and sensual mother
Was found in shallow water
A galleon of liquid in her throat
Just like the pieous father
Explained it to the daughter –
The sea was too rough for so small a boat.

But you know how children are
The apple falls not far
Now she’s a languid temptress, hardly come of age
She knows that the prayer-book
Doesn’t suit her look
She yearns to get out of her homely cage...

She knows her fortune is her face
Her feet so small and tender
Her neck’s so bare it begs a chain
Will someone not defend her?

Fortuna’s on vacation
‘Til she gets the invitation:
“Tonight the common girls shall dance a princely ball!”
The pidgeons spread the rumour:
“The King is down with tumor”
Her little feet might assure a certain fall.

But no, her family
Shall not see such indiquity -
The ballroom girls molest their dignity!
For dancing is a sin
And you might as well get in
Show a leg, or undress, or something...

She knows her fortune is her face,
Her feet so small and tender
She slips out silent to the night
Will someone not defend her?

But too soon goes the bell
She starts at the knell
The Prince calls her name in a broken tone
Her giddy laughter
Lingers after her
She knows full well he will turn every stone…

Hot and flustered is her face
Her fortune is made by a shoe in the sand
He pants to keep up with her pace,
But suddenly stops with the trophy in hand...

As she gets older she will bathe in blood
But still she will be queen.


Kirjoitin jotain pientä. Se on vähän nokkela ja saa minut hymähtelemään.
En yleensä tee laulelmia tarinan muotoon, mutta nyt tunsin tarvetta kertoa Tuhkimosta. Jatkan taannoista satusankaritarteemaani. Jos Prinsessa Ruusunen on determinismin riivaama piruparka, Tuhkimo on pyrkyri joka käyttää hyväkseen prinssin kenkäfetishiä.
Ja tavallisempikin mies ymmärtää, miksi prinssi lankeaa. Valtakunnan pienin jalka kävelykelvottomassa lasikengässä... Ylhäisten naisten kengänpohjat olivat usein runsaasti kirjaillut.
Rossinin "La Cenerentolan" libretisti vaihtoi kengän rannerenkaaseen säädyllisyyssyistä. Näyttelijätär saattoi paljastaa kenkänsä lavalla, mutta naisen paljas jalka miehen kädessä oli jo siveettömyyden huippu!
Juotiinkohan Tuhkimon juhlissa shampanjaa lasikengästä? Ehkä tarvitsen vielä yhden säkeen.

"Salary...

...is no object. I want only enough to keep body and soul apart."
-Dorothy Parker

Dorothy sen sanoi. Aika on kultaa kalliimpaa ja ruumiilla tulee olla sen verran mukavaa, ettei sillä tarvitse vaivata päätään. Plussaa on, jos perusasiat ovat päälläkin suunnilleen kunnossa. Kaikki siitä eteenpäin on valintojen tekemistä aika/raha-akselilla ja oman kuplan hoivaamista ja laajentamista. Mitä tahansa sanotaankin, kupla on tärkeä. Ehkä tärkein.