"The Devil, having nothing else to do,
Went off to tempt my Lady Poltagrue.
My Lady, tempted by a private whim,
To his extreme annoyance - tempted him."
Went off to tempt my Lady Poltagrue.
My Lady, tempted by a private whim,
To his extreme annoyance - tempted him."
Voi herra isä! Kaikenlaista sitä sattuu kohdalle. Monenlaisten ihmisten seurassa on tultu kaikenlaisia hämäryyksiä höpistyä ja kullakin on varmaan oma käsityksensä hyvistä ja huonoista puolistani, mutta tänään sain ensimmäisen kerran tietooni, että minua on luultu tyhmäksi! Tai ei tyhmäksi niinkään, mutta infantiiliksi, tiedostamattomaksi, yksinkertaiseksi, naiiviksi…
Inspiroiduin tapauksesta niin paljon, että päätin hahmotella...
Neljä askelta hedelmättömään egoismiin!
1. Jos jonkin ominaisuuden suhteen kilpailukykyinen yksilö kävelee vastaan, sitä verrataan heti paikalla itseen ja yritetään päihittää kilpailija.
2. Jos kilpailija ei ole päihitettävissä kyseisen ominaisuuden puitteissa, aletaan vähätellä kilpailijaa muiden, ominaisuuteen liittymättömien asioiden perusteella.
3. Kun nämä vähättelyn mahdollistavat muotoseikat on löydetty, niihin turvaudutaan (jos ei opponentille päin naamaa, niin ainakin omassa päässä) aina, kun uhataan jäädä tappiolle. Aiheeseen liittyvää keskustelua vältetään ankarasti ja kilpailijan sanomisia pohditaan mahdollisimman pinnallisesti ja mielellään ulkoasiallisten puutteiden valossa.
4. Jos tämä ei anna mielenrauhaa, aletaan vähätellä itse ominaisuuden merkitystä.
1. Jos jonkin ominaisuuden suhteen kilpailukykyinen yksilö kävelee vastaan, sitä verrataan heti paikalla itseen ja yritetään päihittää kilpailija.
2. Jos kilpailija ei ole päihitettävissä kyseisen ominaisuuden puitteissa, aletaan vähätellä kilpailijaa muiden, ominaisuuteen liittymättömien asioiden perusteella.
3. Kun nämä vähättelyn mahdollistavat muotoseikat on löydetty, niihin turvaudutaan (jos ei opponentille päin naamaa, niin ainakin omassa päässä) aina, kun uhataan jäädä tappiolle. Aiheeseen liittyvää keskustelua vältetään ankarasti ja kilpailijan sanomisia pohditaan mahdollisimman pinnallisesti ja mielellään ulkoasiallisten puutteiden valossa.
4. Jos tämä ei anna mielenrauhaa, aletaan vähätellä itse ominaisuuden merkitystä.
Paitsi, että toimintamalli on pirun naurettava ja hedelmätön, se osoittaa myös huonoa logiikkaa ja on siten ankarasti rangaistavissa. Semminkin, jos se voi tuoda älykkään ihmisen päätelmään “Lauran äly on kyllä ylivertainen, mutta tyttö on kauhean naiivi, kun on 19 ja sitäpaitsi innostuu kaikenlaisista uusista asioista… Kyllä kokemuksen tuoma kyynisyys jalostaa siitä ihan hyvän… joskus.” (Jos puutteeni olisivat näin banaaleja, olisin hypännyt junan alle silkasta turhautumisesta jo aikapäiviä sitten. "Ylivertaisen älyni" johdattamana.)
Perhana. Kestän kyllä kritiikkiä, mutta en tyhjänpäiväistä tai aiheen vierestä löydettyä. Minulla on useita arkoja kohtia, mutta niiden paikallistaminen ja ymmärtäminen vaatii hienosyisempää ymmärtämystä, jonka syntymisen ylläkuvailtu kilpailutilanne estää. Oma erinomaisuus on kyllä loistojuttu ja tarpeettomat alemmuuskompleksit ihan söpöjä, mutta oikeasti...!?
"And if I laugh at any mortal thing,
T'is that I may not weep..."
-Byron: Don Juan
T'is that I may not weep..."
-Byron: Don Juan
No comments:
Post a Comment