Kuvamanipulaatio vastaa samaan tarpeeseen kuin scifi - tarpeeseen kysyä "Entä jos?" Ja kuten elokuvissa, toteutus on toissijainen - oikeastaan vain Idealla on merkitystä. Kun Dracula muuttuu muovilepakoksi itse efekti ei huijaa ketään, mutta Tarinan, Idean voimakkuus saa yleisön täyttämään tekniset puutteet mielikuvituksella. Puolustan Hapsiaista taiteen käytännöllisen tason ylimpänä symbolina.
Olen tänään myöskin perehtynyt 1860-luvun merenkäyntiin ja Tyynenemeren tuonaikaisiin valtasuhteisiin... Myös kulttuurihistoriaan.
Eilinen tilanne pakotti minut siteeraamaan Hamletia ("I must be cruel only to be kind") ja tuntemaan itseni kauhean hyveelliseksi. Ehkä sitä pientä valheellisuuden siementä kuitenkin kantaa povellaan, mutta hyvä tietää kantavansa. Samaisesta asiasta muistin Stendhalin joskus ihmetelleen:
"What has been my place in the world? My mistresses? What I've read?"
ja päätin tyynnyttää itseäni lukemalla vihdoin The Red and the Blackin. Kirjaan syventyminen tulee aina vain vaikeammaksi, mitä harvemmin sitä tekee. Ensimmäisen tunnin vääntelehdin ja koetin keksiä jotakin tärkeämpää tekemistä, mutta sadan sivun jälkeen olen taas elementissäni. Pelottavaa. Nytkö se vanhuus jo tuli?
Maanantaina pitäisi taas tehdä mallintöitä. Odottelen vain että joku alkaisi maksaa siitä, että toppuuttelen viikonloppuani. Ja nyt pitäisi osata kävelläkin! Kamalaa! Mitä vain, paitsi smalltalkia muotimaailman silmäätekevien kanssa. Voisin ehdottaa stylistille, että pvc-suukapulat ovat uusinta uutta Pariisissa... Vieläkin hippusen pisteliäs vieraampien ihmisten ilmoille.
No comments:
Post a Comment