Sääli sittenkin, etten ole kunnollinen tyttö...
Olen hippusen haikea tänään. Vietin yhden päivän ihanan pojan seurassa. Pojan, joka on kunnollinen olematta nössö. Kohtelias olematta ällö. Tunnollinen olematta tylsä. Älykäs olematta ylimielinen. Herrasmies ilman bravadoa. Ja hauska ja taiteellinen ja tasapainoinen. Ja kauhean hyvä. Sivistynyt ja siveä ja silti puoleensavetävä. Raivostuttavaa.
Kriiseilen vähäsen. Tahtoisin kovasti muuttua kunnolliseksi tytöksi. Yrittäisin, jollen tietäisi että se päätyisi huonosti. (Kestäisin pari kuukautta kunnollisena, eikä hyviä ihmisiä saa kiusata omien oikkujen varjolla. Se olisi väärin.) Ehkä vain inhoan ajatusta, että joku on toden totta liian hyvä seuraani.
"Toute à vous..." Ihme ihanteita minäkin kerään itselleni.
No jaa, välillä on ihanaa potea pikkuisen sydänsuruja. Ja olla hippusen haikea.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment