Damætas

In law an infant, and in years a boy,
In mind a slave to every vicious joy;
From every sense of shame and virtue wean’d,
In lies an adept, in deceit a fiend;
Vers’d in hypocrisy, while yet a child;
Fickle as wind, of inclinations wild;
Woman his dupe, his heedless friend a tool;
Old in the world, though scarcely broke from school;
Damætas ran through all the maze of sin,
And found the goal, when others just begin:
Ev’n still conflicting passions shake his soul,
And bid him drain the dregs of Pleasure’s bowl;
But, pall’d with vice, he breaks his former chain,
And what was once his bliss appears his bane.

               -Lord Byron

Vanha värssy, soinut monta päivää päässäni. Ynnä Cowboys from Hell. Syytä en ole vielä ihan paikallistanut... Poistin edellisen sitaatin joksikin aikaa koska se teki minut surulliseksi. Mutta olkoon. Veden seisottaminen ei ole synti, se on vain mautonta.

Hämmästyttävä päivä tänään. Syöksyin ainekirjoitukseen hiukan myöhässä kolmen banaanin ja suklaalevyn kanssa huomatakseni, että tämän vuoden teemana oli kieli ja sen muutokset. Minulla on aina onnea kokeissa. Unohdin pröystäillä yleissivistykselläni (olen viime aikoina oppinut hillitsemään luontaista rönsyilyäni, hyvässä ja pahassa) ja otteeni saattoi olla hiukan huumorintajuton (jäämiä parin päivän turhautumista), mutta olin tyytyväinen tekstiini poispäin kävellessäni kun vielä muistin siitä jotakin. Se on varmaan hyvä merkki. A dieu.

Uupuneiden ja särkyisten aivoriihi iltapäivällä silkkaa taikaa - kompetenssi on kummallinen sana.